Lumi sataa ja sulaa.

Talvi aikoo ja viipyy.

Suksensa voidelleet hermoilevat.

Rinteiden pitäjät laskevat menetyksiä.

Joku puhuu ilmastonmuutoksista, toinen auringon pilkuista.

En tiedä muuta, mutta minä näen ajan synkkenevän.

 

Ihminen on kulkenut oman minänsä johdossa eksyksiin.

Pimeään joutunut, kääriytynyt valheisiin.

Totuus ei aina ole mieluinen,

jos se muuttumaan vaatii.

omiin vikoihin katsomaan.

 

Minä rukoilen uutta sydäntä. Pehmeämpää.

Niin helposti sydän kovettuu matkalla.

Kärsimys täyttää sen sopikat ja valo ei pääse sisälle.

Valaise sinä Jeeus sydämeni sopukat.