Turvallisuutta ihminen kaipaa.

Ja jos joku seikkaulua kaipaa, on hänelle jo jostakin rakkaudesta turva

sisälle rakentunut.

Turvaton ei tarvitse turvattomuutta.

Ilman johtoa on ihminen tuuliajolla, suunnistaa pimeässä voimainsa varassa.

Oman ymmärryksensä mukaan kulkee.

Vaan jostain on valoa saanut ymmärrys, ei itse kaikkea luonut.

Sydämeen on kompassi laitettu viittaamaan oikeaan ja värään.

Valinnat muovaavat meitä.

Väärät kivettävät kylmyyteen.

Empatia ja rakkaus kuolevat.

Hyvyys lakastuu.

Jäljelle jäävät kilpailu, kovuus, ylpeys ja kuoleman tyhjyys.

 

Kansat kaipaavat johtajaa. Isää.

Monta on ollut isää maailmassa, jotka ovat pettäneet,

kansansa harhaan johtaneet.

Diktaattoreita on ollut satoja, jollei tuhansia.

Kukistuneita valtiaita.

Muistonsa verellä ihmiskunnan historiaan piirtäneitä.

 

Ihmiset tarvitsevat lempeän isän, hyvän kuninkaan.

Jolla on rakkautta kaikille.

Sellainen halitsee jo kirkkaudessa

vaikka valtakuntansa täällä on vasta nupuillaan.