Harmaata on ja sateista - koko pitkä syksy.
Lunta on odotettu.
Joet virtaavat vuolaina.
Vettä on meillä yllin kyllin,
jossakin muualla puutetta.

Maa kärsii, ilmasto muuttuu.
Ihminen turmelee luontoa.
Tasapaino järkkyy,
kun lait unohtuvat ja ahneus hallitsee.

Mitä saa iloa ahneus aikaan.
Lisää työtä ja vaivaa, kun itselleen kokoaa.
Ylenmäärin kasoja haalii kultaa, tavaraa.
Tänne se täytyy jättää kaikki.

Enemmän on iloa hetkistä jolloin saa jakaa
jotakin muiden kanssa.
Yksin on lopulta ihminen tavaransa kanssa,
jos sitä rakastaa.
Mutta tätä sokeutta me ihmiset kannamme
ja haalimme turvamme materiasta.

Ja kuitenkin se kaikkijää tänne,
kun lähdemme.
Toinen sen ottaa.
Taakaksi voi tulla se lapsille.

Voi kumpa oppisi tärkeintä täällä on vain iankaikkinen.
Ihmisen sielu.